Maailman murros haastaa myös kaupungin edunvalvonnan

Kaupungistuminen on yksi maailmaa eniten muuttavista megatrendeistä. Kaupungistumiseen linkittyy myös kysymys erilaisten alueiden entistä vahvemmasta eriytymisestä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että eriytymistä tapahtuu myös kaupunkien välillä. One size fits all –ajattelu ei ole enää tätä päivää, jos on ollut fiksua aiemminkaan. Tästä oltiin muuten edellisessä C21-kaupunkien kokouksessa täysin samaa mieltä.

Suomessa Helsinki eriytyy muusta maasta – hyvässä ja pahassa – pidimme siitä tai emme. Olen moneen kertaan todennut, että pääkaupungissa suhtaudutaan hyvin eri lailla vaikkapa maahanmuuttajiin, seksuaalivähemmistöihin tai vegaaniruokaan, mutta myös vaikkapa auton omistamiseen tai ulkona syömiseen kuin maassa keskimäärin.

Toki muissa isoissa kaupungeissa törmää paikoin samankaltaiseen asennemaailmaan kuin Helsingissä. Toki ihmisten väliset erot ovat isoja ihan jokaisessa kunnassa ja kaupungissa. Ja toki kaikki on suhteellista. Erot kuitenkin kasvavat, eivät kapene. Yhtenäiskulttuurin aika on, ellei murenemassa, niin ainakin liudentumassa myös Suomessa.

Jatkuvasti kasvava Helsinki eriytyy muutamien muiden isompien kaupunkien kanssa myös kokoluokkansa takia muusta maasta. Kun suurimmassa osassa Suomen kuntia on vähemmän asukkaita kuin Helsingissä väestö vuosittain kasvaa, on ihan selvää, että haasteet ovat hyvin erilaisia.  Niin edut kuin haitat, niin ilot kuin murheet ovat isoissa kaupungeissa ja eritoten pääkaupungissa erilaisia kuin muualla. On selvä, että tämä heijastuu moneen isompaan ja pienempään kysymykseen. Kun arki ja intohimon kohteet ovat erilaisia, myös edut ja intressit ovat erilaisia. Tätä olen viime aikoina kovasti pohtinut.

Helsinki katsoo kaikessa tekemisessään vahvasti tulevaisuuteen. Olennainen kysymys on, miten Helsingin tulee jatkossa pyrkiä ajamaan helsinkiläisten etua? Mihin organisaatioihin kaupungin kannattaa kuulua? Miten toimimalla saavutamme parhaan vaikuttavuuden omien veronmaksajiemme kannalta ja sitä kautta luomme tehokkaimmin hyvinvointia koko Suomelle? Millä keinoin edistämme aidosti niitä asioita, joiden uskomme olevan tälle maalle ja sen pääkaupungille hyväksi?

Kuntien keskeisin edunvalvontaorganisaatio on Kuntaliitto, joka syntyi 1990-luvulla Kaupunkiliiton ja Kunnallisliiton yhdistyessä. Tuolloin siihen oli varmaan siitä ajasta kumpuavat loogiset perusteet. Kuntia ja kaupunkeja koskeva lainsäädäntö läheni toisiaan ja edunvalvontaresursseja oli tarpeen tiivistää. Tällaista maailmaa ei enää kuitenkaan ole. Kuntaliiton asema ei ole kadehdittava. Jos yrittää edustaa yhä erilaisemmaksi muuttuvaa jäsenkuntaa, edustaako todellisuudessa enää ketään?

Helsinki maksaa vuodessa Kuntaliiton jäsenmaksua noin kaksi miljoonaa euroa. Pormestarina velvollisuuteni on miettiä ja selvittää ovatko nämä fiksusti käytettyjä rahoja. Millaisia edunvalvontatarpeita meillä jatkossa on ja miten niihin tulee asemoitua?

Intressien välisen ristiriidan on voinut aistia entistä selkeämmin viime kuukausina ja vuosina. Kun maamme hallitus on härkäpäisesti survonut eteenpäin maan modernin historian suurinta paikallishallinnon mullistusta ja maakuntalakejaan, Kuntaliiton hiljaisuus historiallisen murroksen keskellä on ollut kovin oireellista.

On mahdollista, että Helsingin tulisi hoitaa omaa edunvalvontaansa korostetummin itse. On myös ajateltavissa, että liittoutuisimme systemaattisemmin muiden isompien kaupunkien kanssa. Kysymykset ovat vaikeita eivätkä vastaukset ole ihan itsestään selviä.

Olen vakuuttunut, että koko maa hyötyy kansainvälisesti mahdollisimman kilpailukykyisestä ja elinvoimaisesta pääkaupunkiseudusta. Samoin olen vakuuttunut siitä, että Helsinki on monessa hyvin riippuvainen koko maan hyvinvoinnista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita esim. sitä, että kaikkien tulisi hoitaa edunvalvontansa samalla tavalla. Tasapaksuus harvoin on voittava strategia.

Elämme maailmassa, jossa ihan liian monta asiaa otetaan ikään kuin annettuna. Jokaisen organisaation kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, mihin tämä maailma on menossa ja mitä muutoksia se meiltä vaatii. Helsingin edunvalvonnan osalta se tarkoittaa sitä, että tulemme huolellisesti perkaamaan tämän kysymyksen ja arvioimaan, miten edunvalvontamme osalta jatkossa asemoidumme.

 

 

Artikkeli Maailman murros haastaa myös kaupungin edunvalvonnan julkaistiin ensimmäisen kerran Jan Vapaavuori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu