Jan Vapaavuori

Älyllisen poliittisen keskustelun sietämättömästä vaikeudesta, 16.8.2010

Poliitikkoja soimataan aika ajoin pinnallisesta julkisuudessa liihottelusta, sisällöttömästä mielikuvapolitikoinnista ja liian keveästä suhtautumisesta vastuullaan oleviin vakaviin asioihin. Kritiikki on monesti paikallaan. Mutta kyllä syvällisen ja asiallisen keskustelun käyminen nykymaailmassa on myös vaikeaa!

Pidin viime viikolla Kuopiossa Osuuspankkien tilaisuudessa alustuksen, jossa käsittelin (pyynnöstä) laajasti asuntolainojen korkovähennystä ja sen tulevaisuutta. Pohdiskelin varsin pitkään sekä järjestelmän vahvuuksia että heikkouksia, niin asunto-, vero- kuin talouspoliittisestakin tulokulmasta. Sekä vahvuuksia että heikkouksia riittää. Kaikista mainituista tulokulmista.

Kaikille läsnäolijoille kävi varmasti selväksi, että pidin järjestelmään puuttumista ongelmallisena ja isompien muutosten tekemistä mahdottomana. Korostin kuitenkin samassa yhteydessä valtiontalouden tasapainottamisen tärkeyttä ja ennustin, että tämä tavoite tulee ensi vaalikaudella niin keskeiseen rooliin, että on hyvä varautua siihen, että verovähennysoikeuteenkin saatetaan kajota. Pidin kuitenkin selvänä, että mahdollisten muutosten on oltava luonteeltaan maltillisia.

Paikalla ollut Savon Sanomat uutisoi puheeni ilman suurempia väärinkäsityksiä, tosin mutkia oikoen ja monta olennaista tulokulmaani sivuuttaen. Lehden pääväittämä oli kuitenkin oikein: en ehdottanut mitään, vaan ainoastaan ennustin. Lisäksi jutussa tuotiin selvästi esiin, että pidin mahdollisia muutoksia väistämättä maltillisina.

Tästä huolimatta asia alkoi julkisuudessa muuttaa muotoaan siten, että jo samana päivänä muutamat mediat kirjoittivat, että olisin ehdottanut koko järjestelmästä luopumista. Sekä pääministeri Kiviniemi että oppositiojohtaja Urpilainen flirttailivat iloisesti kansalaisenemmistön oletetulla tunteilla ja tällä tulkinnalla, jonka heidän olisi ainakin pitänyt tietää virheelliseksi. Erilaiset herjaus- ja häväistyskampanjat virisivät nettien keskustelupalstoilla luonnollisesti salamannopeasti.

Seuraavina päivinä muutama pääkirjoitustoimittaja oikoi poliittisten kilpailijoiden ja median kollektiivisia väärinymmärryksiä, joista pääosa (vaan ei kaikki) varmaan oli kiireen tai ammattitaidottomuuden seurauksena tahattomia. Kiitos tästä, olkoonkin että pääkirjoituksia tunnetusti seurataan huomattavasti säästeliäämmin kuin lehtien uutisjuttuja.

Käy siinä sitten älyllistä keskustelua asiasta!

Kuopion keikaltani mieleen tuli Helsingin Sanomien tämänpäiväisen uutisoinnin muistuttamana toinenkin poliittiseen keskustelukulttuuriin liittyvä tarina.

HS kirjoitti tänään näyttävästi, että luontojärjestöt pelkäävät rantarakentamisen lisääntyvän. Pelko liittyy vastuullani olevaan lakimuutokseen. Otsikko ja sen perusviesti on sinänsä totta. Harmillista kuitenkin on, ettei toimittaja ollut vaivautunut tarkemmin selvittämään mistä oikein on kyse. Epäselväksi se jäi siksi myös sadoille tuhansille lehden lukijoille.

Aihe ei ole ihan helppo. Osin sen takia järjestin asiasta viimeviikkoisella Kuopion käynnilläni erillisen kolmituntisen seminaarin. Pidin itse tilaisuudessa pitkän ja laajan puheen rantarakentamisen eri ulottuvuuksista. Sen ohella kuulimme useita asiantuntijoita. Tilaisuus oli luonnollisesti avoin ja mediaakin kutsuttiin laajasti paikalle. Savon Sanomia lukuun ottamatta mahdollisuus oikeasti perehtyä teemaan ei kuitenkaan ollut riittävän houkutteleva.

Helsingin Sanomien jutussa ei sinänsä tainnut olla yhtään virheellistä tietoa tai väärinymmärrystä ja se poikkesi siinä mielessä olennaisesti korkovähennyskeskustelusta. Yhteinen piirre molemmille tarinoille on kuitenkin se, että ne molemmat konkreettisesti taas muistuttivat minua siitä, kuinka vaikeata älyllisen ja syvällisen, aidosti asiapitoisen ja pohdiskelevan keskustelun käyminen kansalaisten kannalta olennaisistakin poliittisista asioista on.

En kuitenkaan aio luovuttaa. Aion jatkossakin ottaa esille vaikeitakin asioita, siitä huolimatta että ainakin osa tulee tulkitsemaan minua väärin, osa tahallaan ja osa joukon jatkeena tahattomasti. Ja siitä huolimatta, että edes pääargumenttini eivät mene läpi.

Mitä rantarakentamiseen muuten tulee, mainittu puheeni löytyy asiasta kiinnostuneille nettisivuiltani. Korkovähennyspuheeni pidin vapaasti, eikä siitä ole olemassa kirjallista dokumenttia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat