”Kunhan kansantuote vain kasvaa”, 3.1.2012

”Mitään radikaalia suurta muutosta ei ole tapahtunut eikä ole tapahtumassa kunhan kansantuote vain kasvaa.” Näin arvioi Kuntaliiton ekspertti Suomen terveydenhuoltojärjestelmää päivän Helsingin Sanomissa. Saman lehden pääkirjoituksessa todetaan toisaalta, että ”bkt-mittari ei kuvaa lainkaan terveydenhoidon tasoa. Se kuvaa sitä, miten vauras jokin kansakunta on”.

Jutuissa on selkeä näkökulmaero. Olennaista kuitenkin on, että terveydenhuoltojärjestelmämme tulevaisuus riippuu varsin merkittävässä määrin tulevasta talouskasvusta, mikä muuten ei mittaa kansakunnan vaurautta sinänsä, vaan kulloistakin suoritustasoa.

Moni muukin asia on keskeisesti yhteydessä talouskasvuun. Esimerkiksi eläkejärjestelmämme kestävyys on mitä kiinteimmin riippuvainen suosiollisesta talouskehityksestä.

Istuvan hallituksen ohjelma perustettiin viime kesänä ”ennakoitua vahvemman talouskasvun” varaan. Tähän nojautuen päädyttiin kevyempään sopeutukseen – eli menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin – kuin mihin alemmalla kasvuoletuksella olisi päädytty. Se, että tällä hetkellä puhutaan laajasti uusien sopeutustoimien välttämättömyydestä, pohjautuu juuri heikentyneisiin kasvunäkymiin. Kansantuotteen kasvamatta jääminen tarkoittaa siksi leikkauksia ja/tai veronkorotuksia. Tai velaksi, eli tulevien sukupolvien kustannuksella elämistä, mitä tänä päivänä iloisen vastuuttomasti harjoitetaan ympäri maailmaa.

On sinänsä terveellistä ja älyllistä käydä keskustelua talouskasvun ihanteen ympärille rakentuvan ajattelumme mielekkyydestä. Samassa yhteydessä tulisi kuitenkin muistaa, että iso osa järjestelmästämme – tulevia eläkkeitämme myöten – on vahvasti rakennettu jatkuvan talouskasvun varaan, ja että pienemmätkin poikkeamat pitkän ajan kasvutrendiltä voivat olla merkityksellisiä – isoista heilahteluista puhumattakaan.

Totuttua heikompikin talouskasvu tarkoittaa käytännössä uhrauksia koko kansakunnalta.

Se, että melkein koko läntinen maailma elää velaksi on – sinänsä surullinen – osoitus siitä, että kaikki on rakennettu talouskasvun varaan – silloinkin kun talouskasvua ei ole.

On monesta syystä helppo yhtyä ”kunhan kansantuote vain kasvaa” –toiveeseen. Tämä edellyttää kuitenkin välttämättä kaksi tarkentavaa huomiota.

Ensinnäkin talouskasvu voidaan rakentaa fiksummin tai tyhmemmin, niin ilmastollisesti, sosiaalisesti kuin moraalisestikin.

Toiseksi, talouskasvu ei ole toiveenvarainen asia. Talouskasvu on tehtävä. Ja se on tehtävä uudelleen ja uudelleen yhä kovenevassa kilpailussa.

Talouden sopeuttaminen on sinänsä helppoa, jos vain uskallusta riittää. Sen sijaan talouskasvun ja sen edellytysten luominen on taitolaji. Toivottavasti tämä ei ole syy sille, että asia on jäämässä liian pienelle huomiolle!