Liikkumattomuus nousemassa liikuntapolitiikan keskiöön, 7.2.2012
Julkaistu Etelätuuli-verkkolehdessä 7.2.2012
Liikuntapolitiikka jaetaan perinteisesti lasten ja nuorten liikuntaan, aikuisten terveysliikuntaan, huippu-urheiluun ja erityisryhmien liikuntaan. Kaikkien näiden piirissä tehdään hyvää työtä. Siksikin on olennaista, että niitä ei aseteta vastakkain. Kaikilla näillä on oma keskeinen merkityksensä. Ne myös tukevat toisiaan. Esimerkiksi huippu-urheilu tuottaa niitä esikuvia, jotka osaltaan innoittavat lapsia liikunnan riemujen piiriin.
Suomalainen liikuntaväki tekee hyvää työtä. Se tekee oikeinkin hyvää työtä niiden kanssa, jotka se tavoittaa. Ongelma kuitenkin on, että se tavoittaa vain osan kansasta. Samalla ihmiset liikkuvat luonnostaan vähemmän. Erilainen arki- ja hyötyliikunta vähenee. Ja siksi tarve ihmisten liikuttamiselle sen kuin kasvaa.
Liikunta on valtakunnallisen tason rahanjaossa pärjännyt viime vuosina hyvin, kiitos lisääntyneiden veikkausvoittovarojen. Tämä on monin tavoin iloinen asia.
Kun rahaa on enemmän, myös tulosten pitäisi olla parempia. Ovatko ne sitä? Onko lasten ja nuorten liikuntamme, aikuisten terveysliikuntamme, erityisryhmien liikuntamme tai huippu-urheilumme aiempaa laadukkaampaa ja vaikuttavampaa?
Kansallisen liikuntapolitiikan kannalta yhä olennaisemmaksi muodostuu jatkossa kun lisävaroja ei ole odotettavissa entiseen malliin se, mitä rahoilla saadaan aikaiseksi se, mikä on määrärahojen vaikuttavuus.
Huippu-urheilun puolella on jo herätty laaja-alaisesti pohdiskelemaan sitä, missä oikein mennään. Huippu-urheilun muutostyö on mitä tervetulleinta ja joka tapauksessa hyvä osoitus liikuntaväen terveestä itsekriittisyydestä.
Samanlaista itsekriittisyyttä tarvittaisiin nyt myös lasten ja nuorten sekä erityisesti aikuisten terveysliikunnan osalta. Miksi niin moni lapsi liikkuu niin vähän? Miksi niin moni aikuinen liikkuu niin vähän? Ja erityisesti: mitä asialle voisi tehdä?
Yhteiskunnan tulokulmasta on erinomaista, että seurakenttämme tuottaa laadukkaita liikuntapalveluja niin liikunnallisille lapsille kuin liikunnallisille aikuisillekin. Huomattavasti isompi kysymys on kuitenkin se, miten yhä useampi saataisiin mukaan. Yhteiskunnan huomio tulee pikku hiljaa väistämättä kääntymään tähän suuntaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kiitos kirjoituksesta, olen paljolti samaa mieltä.
Mutta:
" Esimerkiksi huippu-urheilu tuottaa niitä esikuvia, jotka osaltaan innoittavat lapsia liikunnan riemujen piiriin."
Ei, vaan huippu-urheilun piiriin lapsia valikoidaan, taviksista ei ole mitään väliä.
Mitä merkitsisi maamme ihmisille, jos huippu-urheilun saamaa tukea leikattaisiin neljäsosaan entisestä, ja tuo kaksi kolmasosaa siirrettäisiin tavisten liikunnan edistämiseen.
Vastaan heti, se merkitsisi esimerkiksi mielenterveyskulujen pienenemistä ja väestön elämänlaadun paranemista oleellisesti.
Huippu-urheilu on kansalaisten terveysliikunnan syöpä, ja pitää leikata pois ennenkuin leviää entisestään.
Jatkoa "Esimerkiksi huippu-urheilu tuottaa niitä esikuvia, jotka osaltaan innoittavat lapsia liikunnan riemujen piiriin."
Blogistin ajatus ei ole kovin uusi - melkein sanoisin, että loppuun kulunut. Huippu-urheilu on puhtaasti ammattiurheilua, jota ei missään muodossa tulisi verovaroin tukea sen paremmin suoraan kuin investointienkaan kautta. Tämä koskee myös kaiken karvaisten maailmanmestaruuskisojen ja vastaavien kinkereitten järjestämistä yhteiskunnan rahallisella tuella. Kaikki liiketoiminta ja ammatit pitää asettaa samalle viivalle eikä ammattimainen urheilu tee tästä poikkeusta.
Omatoiminen, ennalta ehkäisevä toiminta fyysisen kunnon ja mielen pitämiseksi kunnossa lienee kohtapuoleen ainoa keino selviytyä arjen haasteista. Ne, jotka tähän omatoimisuuteen pystyvät, saattavat porskuttaa vielä kymmen vuoden päästä. Joku hulmutukka on ammoin lausunut, että niin on jos siltä näyttää. Näkyykö katukuvassa hymyileviä ihmisiä? Hymy melko usein korreloi, että korvienväli on kunnossa.
Ihminen on leikkivä ja luova eläin ainakin tiedemiesten mukaan. Kuulee jopa väitteitä, että ihminen oppi ensin tanssimaan ja vasta sitten puhumaan - kaikkea ei pidä uskoa, vaikka tarina olisi kuinka hyvä tahansa. Tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita, parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa (synnyttää mielen hyvänoloa), parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa.
Toisin sanoen, jos jotain liikuntaa pitäisi lisätä esimerkiksi kouluissa, niin perinteisen lavatanssin ottaminen ohjelmaan olisi monessa mielessä yhteiskunnallisesti tuottavaa. Kun ajat kovenevat, päät pehmenevät ja apu vähenee, niin ennakoiva hoito pitäisi ottaa tosissaan. Se on yhteiskunnalle kuitenkin kaikkein halvin ratkaisu. Vaikeina aikoina on historian saatossa kansan mielialaa pidetty yllä lavatanssin voimalla, kun pappien saarnat eivät ole riittäneet. Nyt on korkea aika käyttää tämäkin oljenkorsi hyväksi.
Eikö näille teidän avustajillenne, jotka näitä viisauksia tänne suoltavat, ole kukaan opettanut, että kommentteihin kannattaa vastata?
Näin syntyy edes tunne siitä, että te olette itse sanomisissanne jollain tavalla mukana eikä tämä ole pelkkää avusteista naaman kuvalla pelleilyä.
Ellei viestintätoimistonne osaa asioita, lakatkaa maksamasta ja palkatkaa ammattilaisia tilalle. Tämä alkaa herättää hilpeyttä.
Tav. pulliaisille vastaaminen ei ole tietenkään suotavaa.
Kauhea homma, katsokaa vaikka Jungnerin blogista, siinä menisi ikä ja terveys ja puoluesihteeripaikka ja ties mitä, saattaisi joutua vastaamaan ikäviin kysymyksiin yms. Hirveä selittely olisi.
Parempi kun mainostaa vaan, eikä selittele.
Näille uuspolitiikan uusairueille on joku konsultti näköjään suurta rahaa vastaan päässyt kertomaan, mistä tässä paljon puhutussa somessa on kysymys.
Mutta kukaan ei ole ehtinyt kertoa laskujen maksajille, että niitä on sitten kerta kaikkiaan kusetettu ja maksuille ei ole katetta. Ei tällainen ministerin naamalla tungettu yksipuolinen tuuba ole edes propagandaa vaan pelkkä säälittävä yritys saada aikaan jotain positiivista. Voi ja voi.

Kommentoi 5 kommenttia